känä
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
känä (9)
- (arkikieltä) kina
- Oli joulu taikka joku muu juhla, niin aina on jotain känää sukulaisten kesken.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkænæ/
- tavutus: kä‧nä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | känä | känät |
| genetiivi | känän | känöjen (känäin) |
| partitiivi | känää | känöjä |
| akkusatiivi | känä; känän |
känät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | känässä | känöissä |
| elatiivi | känästä | känöistä |
| illatiivi | känään | känöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | känällä | känöillä |
| ablatiivi | känältä | känöiltä |
| allatiivi | känälle | känöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | känänä | känöinä |
| translatiivi | känäksi | känöiksi |
| abessiivi | känättä | känöittä |
| instruktiivi | – | känöin |
| komitatiivi | – | känöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | känä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: känätä