käheytyminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]käheytyminen (38)
- teonnimi verbistä käheytyä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | käheytyminen | käheytymiset |
| genetiivi | käheytymisen | käheytymisten käheytymisien |
| partitiivi | käheytymistä | käheytymisiä |
| akkusatiivi | käheytyminen; käheytymisen |
käheytymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | käheytymisessä | käheytymisissä |
| elatiivi | käheytymisestä | käheytymisistä |
| illatiivi | käheytymiseen | käheytymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | käheytymisellä | käheytymisillä |
| ablatiivi | käheytymiseltä | käheytymisiltä |
| allatiivi | käheytymiselle | käheytymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | käheytymisenä (käheytymisnä) |
käheytymisinä |
| translatiivi | käheytymiseksi | käheytymisiksi |
| abessiivi | käheytymisettä | käheytymisittä |
| instruktiivi | – | käheytymisin |
| komitatiivi | – | käheytymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | käheytymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
käheytymis- | |