käärintä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

käärintä (9-J)

  1. kääriminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkæːrint̪æ/
  • tavutus: kää‧rin‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käärintä käärinnät
genetiivi käärinnän käärintöjen
(käärintäin)
partitiivi käärintää käärintöjä
akkusatiivi käärintä;
käärinnän
käärinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi käärinnässä käärinnöissä
elatiivi käärinnästä käärinnöistä
illatiivi käärintään käärintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi käärinnällä käärinnöillä
ablatiivi käärinnältä käärinnöiltä
allatiivi käärinnälle käärinnöille
muut sijamuodot
essiivi käärintänä käärintöinä
translatiivi käärinnäksi käärinnöiksi
abessiivi käärinnättä käärinnöittä
instruktiivi käärinnöin
komitatiivi käärintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo käärinnä-
vahva vartalo käärintä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]