kääriminen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kääriminen (38)

  1. kietominen johonkin, jonkin suojuksen tms. sisään
    Huopaan kääriminen tuo suojaa kylmää ja viimaa vastaan.
    Paperiin kääriminen on meillä perinteinen tapa.
  2. kiertäminen jonkin päälle tai johonkin muotoon
    Rullalle kääriminen mahdollistaa suurten paperimäärien säilytyksen yhtenäisenä kohtuullisessa tilassa.
  3. keriminen
    Kerälle kääriminen edeltää lankojen kudontaa tai virkkausta.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kääriminen käärimiset
genetiivi käärimisen käärimisten
käärimisien
partitiivi käärimistä käärimisiä
akkusatiivi kääriminen;
käärimisen
käärimiset
sisäpaikallissijat
inessiivi käärimisessä käärimisissä
elatiivi käärimisestä käärimisistä
illatiivi käärimiseen käärimisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi käärimisellä käärimisillä
ablatiivi käärimiseltä käärimisiltä
allatiivi käärimiselle käärimisille
muut sijamuodot
essiivi käärimisenä
(käärimisnä)
käärimisinä
translatiivi käärimiseksi käärimisiksi
abessiivi käärimisettä käärimisittä
instruktiivi käärimisin
komitatiivi käärimisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo käärimise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
käärimis-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]