kääpiö

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kääpiö (3)[1]

  1. (lääketiede) lyhytkasvuinen henkilö; muita suhteellisesti huomattavasti lyhyempi henkilö
  2. (mytologia) skandinaavisen ja germaanisen kansanperinteen ihmistä pienempiä olentoja; nykyisin fantasiakirjallisuuden olentoja, joita kuvataan lyhyiksi, parrakkaiksi ja taitaviksi metallien ja (esiteollisen) tekniikan parissa
  3. (tähtitiede) kääpiötähti
    punainen kääpiö
  4. jokin muita suhteellisesti huomattavasti pienempi asia

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkæːpiø/
  • tavutus: kää‧pi‧ö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kääpiö kääpiöt
genetiivi kääpiön kääpiöiden
kääpiöitten
partitiivi kääpiötä kääpiöitä
akkusatiivi kääpiö;
kääpiön
kääpiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi kääpiössä kääpiöissä
elatiivi kääpiöstä kääpiöistä
illatiivi kääpiöön kääpiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kääpiöllä kääpiöillä
ablatiivi kääpiöltä kääpiöiltä
allatiivi kääpiölle kääpiöille
muut sijamuodot
essiivi kääpiönä kääpiöinä
translatiivi kääpiöksi kääpiöiksi
abessiivi kääpiöttä kääpiöittä
instruktiivi kääpiöin
komitatiivi kääpiöine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kääpiökansa, kääpiökasvu, kääpiökoira, kääpiökäynti, kääpiöohrakärpänen, kääpiöpalmu, kääpiöpinseri, kääpiöpuu, kääpiösarja, kääpiötähti, kääpiövaltio, älykääpiö

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 3