juurtunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
juurtunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä juurtua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | juurtunut | juurtuneet |
| genetiivi | juurtuneen | juurtuneiden juurtuneitten |
| partitiivi | juurtunutta | juurtuneita |
| akkusatiivi | juurtunut; juurtuneen | juurtuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | juurtuneessa | juurtuneissa |
| elatiivi | juurtuneesta | juurtuneista |
| illatiivi | juurtuneeseen | juurtuneisiin juurtuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | juurtuneella | juurtuneilla |
| ablatiivi | juurtuneelta | juurtuneilta |
| allatiivi | juurtuneelle | juurtuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | juurtuneena | juurtuneina |
| translatiivi | juurtuneeksi | juurtuneiksi |
| abessiivi | juurtuneetta | juurtuneitta |
| instruktiivi | – | juurtunein |
| komitatiivi | – | juurtuneine |