juurisävel
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
juurisävel (32)
- (musiikki) koskematon sävel, jota ei ole korotettu tai alennettu
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | juurisävel | juurisävelet |
| genetiivi | juurisävelen | juurisävelten juurisävelien |
| partitiivi | juurisäveltä | juurisäveliä |
| akkusatiivi | juurisävel; juurisävelen |
juurisävelet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | juurisävelessä | juurisävelissä |
| elatiivi | juurisävelestä | juurisävelistä |
| illatiivi | juurisäveleen | juurisäveliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | juurisävelellä | juurisävelillä |
| ablatiivi | juurisäveleltä | juurisäveliltä |
| allatiivi | juurisävelelle | juurisävelille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | juurisävelenä (juurisävelnä) |
juurisävelinä |
| translatiivi | juurisäveleksi | juurisäveliksi |
| abessiivi | juurisävelettä | juurisävelittä |
| instruktiivi | – | juurisävelin |
| komitatiivi | – | juurisäveline- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | juurisävele- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
juurisävel- | |