juuria

Suomi

Verbi

juuria (61) (taivutus[luo])

1. repiä juurineen, kiskoa juurineen
2. (kuvaannollisesti) tehdä loppu jostakin

Ääntäminen

• IPA: /ˈjuːriɑˣ/
• tavutus: juu‧ri‧a

Käännökset

1. repiä juurineen

englanti: uproot, root out karjala: juurie

viro: juurima

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: juuriminen

Aiheesta muualla

• juuria Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

juuria

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivi sanasta juuri