juuria

Suomi

Verbi

juuria (61) (taivutus[luo])

1. repiä juurineen, kiskoa juurineen, kitkeä
2. (kuvaannollisesti) tehdä loppu jostakin

Ääntäminen

• IPA: /ˈjuːriɑˣ/
• tavutus: juu‧ri‧a

Etymologia

• substantiivi juuri (vokaalivartalo juur|e- + pääte -ia)

Käännökset

1. repiä juurineen, kitkeä

englanti: uproot, root out karjala: juurie

viro: juurima

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: juuriminen

Aiheesta muualla

• juuria Kielitoimiston sanakirjassa
• juuria Suomen murteiden sanakirjassa
• juuria Suomen etymologisessa sanakirjassa

Substantiivi

juuria

1. monikon partitiivi sanasta juuri