jutustaa

Suomi

Verbi

jutustaa (53) (taivutus[luo])

1. jutella

   Joukossa oli paljon mustia naisia, jotka nauroivat ja jutustivat matkatessaan miestensä kanssa. (Edgar Rice Burroughs: Talttumaton Tarzan, suom. Lauri Karila, 1924)

Etymologia

• oletettavasti substantiivi juttu (heikko vokaalivartalo jutu- + pääte -staa)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: jutustaminen
• verbit: jutustella

Aiheesta muualla

• jutustaa Kielitoimiston sanakirjassa