jutteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jutteleminen (38)
- teonnimi verbistä jutella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jutteleminen | juttelemiset |
| genetiivi | juttelemisen | juttelemisten juttelemisien |
| partitiivi | juttelemista | juttelemisia |
| akkusatiivi | jutteleminen; juttelemisen |
juttelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | juttelemisessa | juttelemisissa |
| elatiivi | juttelemisesta | juttelemisista |
| illatiivi | juttelemiseen | juttelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | juttelemisella | juttelemisilla |
| ablatiivi | juttelemiselta | juttelemisilta |
| allatiivi | juttelemiselle | juttelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | juttelemisena (juttelemisna) |
juttelemisina |
| translatiivi | juttelemiseksi | juttelemisiksi |
| abessiivi | juttelemisetta | juttelemisitta |
| instruktiivi | – | juttelemisin |
| komitatiivi | – | juttelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | juttelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
juttelemis- | |