jussiivi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jussiivi (5)
- (kielitiede) velvoitetta, sallimista tai myönnytystä ilmaiseva ja imperatiivin kaltainen, mutta sitä vähemmän painokas tapaluokka, joka esiintyy mm. itämerensuomalaisissa ja seemiläisissä kielissä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jussiivi | jussiivit |
| genetiivi | jussiivin | jussiivien jussiiveiden jussiiveitten |
| partitiivi | jussiivia | jussiiveita jussiiveja |
| akkusatiivi | jussiivi; jussiivin |
jussiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jussiivissa | jussiiveissa |
| elatiivi | jussiivista | jussiiveista |
| illatiivi | jussiiviin | jussiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jussiivilla | jussiiveilla |
| ablatiivi | jussiivilta | jussiiveilta |
| allatiivi | jussiiville | jussiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jussiivina | jussiiveina |
| translatiivi | jussiiviksi | jussiiveiksi |
| abessiivi | jussiivitta | jussiiveitta |
| instruktiivi | – | jussiivein |
| komitatiivi | – | jussiiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jussiivi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. velvoitetta, sallimista tai myönnytystä ilmaiseva tapaluokka
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- jussiivi Tieteen termipankissa