juontua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
juontua (52-J) (taivutus[luo])
- olla peräisin; tulla, seurata jostakin; juontaa juurensa
- Sana "isä" juontuu kantauralin sanasta "*ičä".
- Perheeni juontuu Inkerinmaalta.
- ohjautua, muuttua, päätyä, johtua
- Keskustelumme juontui taas kerran samoihin asioihin.
- Sade juontuu myrskyksi.
- tulla juonnetuksi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈjuo̯nt̪uɑˣ/
- tavutus: juon‧tu‧a
Idiomit[muokkaa]
- juontua mieleen = juolahtaa mieleen
Aiheesta muualla[muokkaa]
- juontua Kielitoimiston sanakirjassa