juontaja
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
juontaja (10)
- henkilö, joka juontaa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈjuo̯nt̪ɑjɑ/
- tavutus: juon‧ta‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | juontaja | juontajat |
| genetiivi | juontajan | juontajien (juontajain) |
| partitiivi | juontajaa | juontajia |
| akkusatiivi | juontaja; juontajan |
juontajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | juontajassa | juontajissa |
| elatiivi | juontajasta | juontajista |
| illatiivi | juontajaan | juontajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | juontajalla | juontajilla |
| ablatiivi | juontajalta | juontajilta |
| allatiivi | juontajalle | juontajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | juontajana | juontajina |
| translatiivi | juontajaksi | juontajiksi |
| abessiivi | juontajatta | juontajitta |
| instruktiivi | – | juontajin |
| komitatiivi | – | juontajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | juontaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Hannes Tepon vuonna 1951 käyttöön ottama uudissana;[1] johdos sanasta juontaa (vahva vartalo juonta- + -ja)
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- juontaja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.