junailija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]junailija (12)
- henkilö, joka junailee
- konduktööri
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjunɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: ju‧nai‧li‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | junailija | junailijat |
| genetiivi | junailijan | junailijoiden junailijoitten (junailijain) |
| partitiivi | junailijaa | junailijoita |
| akkusatiivi | junailija; junailijan |
junailijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | junailijassa | junailijoissa |
| elatiivi | junailijasta | junailijoista |
| illatiivi | junailijaan | junailijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | junailijalla | junailijoilla |
| ablatiivi | junailijalta | junailijoilta |
| allatiivi | junailijalle | junailijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | junailijana | junailijoina |
| translatiivi | junailijaksi | junailijoiksi |
| abessiivi | junailijatta | junailijoitta |
| instruktiivi | – | junailijoin |
| komitatiivi | – | junailijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | junailija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka junailee
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- junailija Kielitoimiston sanakirjassa