julkisuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]julkisuus (40)
- sosiaalisen elämän alue, jonne yksilöt voivat tulla yhdessä keskustelemaan ja tunnistamaan yhteiskunnan ongelmia ja vaikuttamaan poliittiseen toimintaan
- nähtävillä tai muuten yleisessä tietoisuudessa oleminen
- Kielteinenkin julkisuus lisää tunnettuutta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjulkisuːs/
- tavutus: jul‧ki‧suus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | julkisuus | julkisuudet |
| genetiivi | julkisuuden | julkisuuksien |
| partitiivi | julkisuutta | julkisuuksia |
| akkusatiivi | julkisuus; julkisuuden |
julkisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | julkisuudessa | julkisuuksissa |
| elatiivi | julkisuudesta | julkisuuksista |
| illatiivi | julkisuuteen | julkisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | julkisuudella | julkisuuksilla |
| ablatiivi | julkisuudelta | julkisuuksilta |
| allatiivi | julkisuudelle | julkisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | julkisuutena | julkisuuksina |
| translatiivi | julkisuudeksi | julkisuuksiksi |
| abessiivi | julkisuudetta | julkisuuksitta |
| instruktiivi | – | julkisuuksin |
| komitatiivi | – | julkisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | julkisuude- | |
| vahva vartalo | julkisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
julkisuut- | |
Etymologia
[muokkaa]adjektiivi julkinen (vokaalivartalo julkise- ) + johdin -uus
Käännökset
[muokkaa]2. julkisuudessa oleminen
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- julkisuus Kielitoimiston sanakirjassa