julkisoikeus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
julkisoikeus (40) (ei monikkoa)
- (oikeustiede) oikeustieteen klassisessa jaottelussa toinen haara, joka tutkii julkista valtaa käyttävien toimijoiden (esim. valtion ja kuntien) ja yksityistä valtaa käyttävien toimijoiden (esim. luonnollisten henkilöiden ja yritysten) välisiä oikeussuhteita
- Klassisessa jaottelussa oikeus erotellaan julkisoikeuteen ja yksityisoikeuteen, koska ensimmäinen tutkii maan sisällä julkista valtaa käyttävien eli esimerkiksi valtion ja kuntien oikeussuhteita yksityisiin toimijoihin eli esimerkiksi kansalaisiin ja yrityksiin. Jälkimmäinen tutkii sen sijaan yksityisten toimijoiden välisiä oikeussuhteita. Nykyään moni oikeustieteen alalaji ei sijoitu täysin julkis- eikä yksityisoikeuteen, koska siinä on piirteitä kummastakin.
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | julkisoikeus | – |
genetiivi | julkisoikeuden | – |
partitiivi | julkisoikeutta | – |
akkusatiivi | julkisoikeus; julkisoikeuden |
– |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | julkisoikeudessa | – |
elatiivi | julkisoikeudesta | – |
illatiivi | julkisoikeuteen | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | julkisoikeudella | – |
ablatiivi | julkisoikeudelta | – |
allatiivi | julkisoikeudelle | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | julkisoikeutena | – |
translatiivi | julkisoikeudeksi | – |
abessiivi | julkisoikeudetta | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | julkisoikeuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | julkisoikeude- | |
vahva vartalo | julkisoikeute- | |
konsonantti- vartalo |
julkisoikeut- |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista julkinen ja oikeus
Käännökset[muokkaa]
1. julkisoikeus
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: julkisoikeudellinen
Alakäsitteet[muokkaa]
- (pohjoismaisessa oikeusalojen jaotteluperinteessä) finanssioikeus, hallinto-oikeus, rikosoikeus, prosessioikeus, valtiosääntöoikeus