julkisoikeus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

julkisoikeus (40) (ei monikkoa)

  1. (oikeustiede) oikeustieteen klassisessa jaottelussa toinen haara, joka tutkii julkista valtaa käyttävien toimijoiden (esim. valtion ja kuntien) ja yksityistä valtaa käyttävien toimijoiden (esim. luonnollisten henkilöiden ja yritysten) välisiä oikeussuhteita
    Klassisessa jaottelussa oikeus erotellaan julkisoikeuteen ja yksityisoikeuteen, koska ensimmäinen tutkii maan sisällä julkista valtaa käyttävien eli esimerkiksi valtion ja kuntien oikeussuhteita yksityisiin toimijoihin eli esimerkiksi kansalaisiin ja yrityksiin. Jälkimmäinen tutkii sen sijaan yksityisten toimijoiden välisiä oikeussuhteita. Nykyään moni oikeustieteen alalaji ei sijoitu täysin julkis- eikä yksityisoikeuteen, koska siinä on piirteitä kummastakin.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi julkisoikeus
genetiivi julkisoikeuden
partitiivi julkisoikeutta
akkusatiivi julkisoikeus;
julkisoikeuden
sisäpaikallissijat
inessiivi julkisoikeudessa
elatiivi julkisoikeudesta
illatiivi julkisoikeuteen
ulkopaikallissijat
adessiivi julkisoikeudella
ablatiivi julkisoikeudelta
allatiivi julkisoikeudelle
muut sijamuodot
essiivi julkisoikeutena
translatiivi julkisoikeudeksi
abessiivi julkisoikeudetta
instruktiivi
komitatiivi julkisoikeuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista julkinen ja oikeus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Alakäsitteet[muokkaa]