jukottaa

Suomi

Verbi

jukottaa (53-C) (taivutus [luo])

1. (vanhahtava) olla paikallaan, seistä paikallaan, jumittaa

   Huomattuaan Pierren hän meni hänen luokseen, tarttui hänen käteensä (tätä hän ei koskaan ennen ollut tehnyt) ja taivutti sitä alaspäin, aivan kuin olisi tahtonut koetella, miten lujassa se jukottaa. (Leo Tolstoi: Sota ja rauha I (suom. Iivari Wallenius))

   Siellä ylhäällä seistä jukotti yksi valkoinen, isonlainen talo — entinen kansakoulu. — sanoi hra S — tyhjänä ja aution näköisenä. (Hilja Erkkola, Kirje Avikin Asujamille, 1932[1])

Käännökset

1. jumittaa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.