jehu
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]jehu (1)
- (arkikieltä) vahva henkilö, pomo
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjehu/
- tavutus: je‧hu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jehu | jehut |
| genetiivi | jehun | jehujen |
| partitiivi | jehua | jehuja |
| akkusatiivi | jehu; jehun |
jehut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jehussa | jehuissa |
| elatiivi | jehusta | jehuista |
| illatiivi | jehuun | jehuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jehulla | jehuilla |
| ablatiivi | jehulta | jehuilta |
| allatiivi | jehulle | jehuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jehuna | jehuina |
| translatiivi | jehuksi | jehuiksi |
| abessiivi | jehutta | jehuitta |
| instruktiivi | – | jehuin |
| komitatiivi | – | jehuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jehu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Vanhan testamentin 2:ssa Kuningasten kirjassa esiintyvän Israelin kuninkaan, Jehun, nimestä[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- jehu Kielitoimiston sanakirjassa
Englanti
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]jehu (monikko jehus)
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kirsti Aapala: Monena mikot maailmalla. Kielikello, 2005, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.9.2017