jatko
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]jatko (1)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjɑt̪ko/
- tavutus: jat‧ko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jatko | jatkot |
| genetiivi | jatkon | jatkojen |
| partitiivi | jatkoa | jatkoja |
| akkusatiivi | jatko; jatkon |
jatkot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jatkossa | jatkoissa |
| elatiivi | jatkosta | jatkoista |
| illatiivi | jatkoon | jatkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jatkolla | jatkoilla |
| ablatiivi | jatkolta | jatkoilta |
| allatiivi | jatkolle | jatkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jatkona | jatkoina |
| translatiivi | jatkoksi | jatkoiksi |
| abessiivi | jatkotta | jatkoitta |
| instruktiivi | – | jatkoin |
| komitatiivi | – | jatkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jatko- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. pidennys
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]jakokuunnelma, jatkoaika, jatkohoito, jatkojalostus, jatkojohto, jatkokausi, jatkokertomus, jatkokohta, jatkokouluttaa, jatkokoulutus, jatkokurssi, jatkokäsittely, jatkolevy, jatko-opinnot, jatko-opiskelija, jatko-opiskelu, jatko-osa, jatkopaikka, jatkopistorasia, jatkoromaani, jatkosota, jatkotutkinto, jatkovarsi, jatkoyhteys, kädenjatko, köydenjatko, selänjatko
Aiheesta muualla
[muokkaa]- jatko Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 298 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa