jatke

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jatke (48)[1]

  1. mikä tahansa, mikä kuuluu johonkin, tekemään siitä tavalla tai toisella laajemman tai isomman

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjɑt̪keˣ/
  • tavutus: jat‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jatke jatkeet
genetiivi jatkeen jatkeiden
jatkeitten
partitiivi jatketta jatkeita
akkusatiivi jatke;
jatkeen
jatkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi jatkeessa jatkeissa
elatiivi jatkeesta jatkeista
illatiivi jatkeeseen jatkeisiin
jatkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jatkeella jatkeilla
ablatiivi jatkeelta jatkeilta
allatiivi jatkeelle jatkeille
muut sijamuodot
essiivi jatkeena jatkeina
translatiivi jatkeeksi jatkeiksi
abessiivi jatkeetta jatkeitta
instruktiivi jatkein
komitatiivi jatkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jatkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
jatket-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

emännänjatke, telejatke, ydinjatke

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • jatke Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48