jarruttaa
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]jarruttaa (53-C) (taivutus[luo])[1]
- vähentää nopeutta, varsinkin painamalla jarrua
- Alamäessä ajaessa täytyy jarruttaa mutkissa.
- (kuvaannollisesti) hidastaa jotakin kehitystä tai menettelyä
- jarruttaa rakennemuutosta
- jarruttaa oikeuden päätöstä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjɑrːut̪ːɑːˣ/
- tavutus: jar‧rut‧taa
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: jarruttaminen, jarrutus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- jarruttaa Kielitoimiston sanakirjassa
- jarruttaa Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkelit 392, 399, 431 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53-C
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 320 ttA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.