jarru

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Jarru Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jarru (1)

  1. (tekniikka) liikkeen hidastamiseen ja pysäyttämiseen tai paikalla pysymisen varmentamiseen tarkoitettu laite
  2. jarrupoljin
    Paina jarrua!
  3. (kuvaannollisesti) este, hidaste
  4. (armeijaslangia) tarinan mukaan armeijassa sotilaiden ruokaan lisätty aine, jonka tarkoituksena on hillitä seksuaalisia haluja
  5. (slangia, huume-) jokin lamaava huume, joka hidastaa eli ”jarruttaa” piristeen käytön jälkeen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jarru jarrut
genetiivi jarrun jarrujen
partitiivi jarrua jarruja
akkusatiivi jarru; jarrun jarrut
sisäpaikallissijat
inessiivi jarrussa jarruissa
elatiivi jarrusta jarruista
illatiivi jarruun jarruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jarrulla jarruilla
ablatiivi jarrulta jarruilta
allatiivi jarrulle jarruille
muut sijamuodot
essiivi jarruna jarruina
translatiivi jarruksi jarruiksi
abessiivi jarrutta jarruitta
instruktiivi jarruin
komitatiivi jarruine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

hätäjarru, ilmajarru, jalkajarru, jarrukenkä, jarrumies, jarrupoljin, jarruraketti, jarrurumpu, jarrusiiveke, jarrusukka, jarrusylinteri, jarrutehostin, jarruvalo, jarruvarjo, kitkajarru, kuolleen miehen jarru, käsijarru, käyttöjarru, lentojarrut, levyjarru, lisäjarruvalo, paineilmajarru, pyörrevirtajarru, rumpujarru, seisontajarru, suujarru

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ilmajarru, jalkajarru, jarrukenkä, jarrumies, jarrupoljin, jarruraketti, jarrurumpu, jarrusiiveke, jarrusukka, jarrutehostin, jarruvalo, jarruvarjo, kitkajarru, käsijarru, käyttöjarru, levyjarru, paineilmajarru, pyörrevirtajarru, rumpujarru, seisontajarru

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • jarru Kielitoimiston sanakirjassa