jalustin

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jalustin (33)[1]

  1. satulaan kuuluva teline, jossa pidetään jalkaa ratsastaessa
  2. (anatomia) yksi korvan kuuloluista
  3. (merenkulku) jalus, kuutti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jalustin jalustimet
genetiivi jalustimen jalustimien
jalustinten
partitiivi jalustinta jalustimia
akkusatiivi jalustin;
jalustimen
jalustimet
sisäpaikallissijat
inessiivi jalustimessa jalustimissa
elatiivi jalustimesta jalustimista
illatiivi jalustimeen jalustimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jalustimella jalustimilla
ablatiivi jalustimelta jalustimilta
allatiivi jalustimelle jalustimille
muut sijamuodot
essiivi jalustimena
(jalustinna)
jalustimina
translatiivi jalustimeksi jalustimiksi
abessiivi jalustimetta jalustimitta
instruktiivi jalustimin
komitatiivi jalustimine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta jalka[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

jalustinhihna, jalustinluu

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 338. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.