jallitus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jallitus (39)

  1. jallittamisen toteutus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjɑlːit̪us/
  • tavutus: jal‧li‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jallitus jallitukset
genetiivi jallituksen jallitusten
jallituksien
partitiivi jallitusta jallituksia
akkusatiivi jallitus;
jallituksen
jallitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi jallituksessa jallituksissa
elatiivi jallituksesta jallituksista
illatiivi jallitukseen jallituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jallituksella jallituksilla
ablatiivi jallitukselta jallituksilta
allatiivi jallitukselle jallituksille
muut sijamuodot
essiivi jallituksena jallituksina
translatiivi jallitukseksi jallituksiksi
abessiivi jallituksetta jallituksitta
instruktiivi jallituksin
komitatiivi jallituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jallitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
jallitus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä jallittaa (jallit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]