jalankulkija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]jalankulkija (12)
- henkilö, joka kulkee liikenteessä jalan; myös polkupyörän taluttaja, rullaluistelija, potkulautailija tai -kelkkailija
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjɑlɑnˌkulkijɑ/
- tavutus: ja‧lan‧kul‧ki‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jalankulkija | jalankulkijat |
| genetiivi | jalankulkijan | jalankulkijoiden jalankulkijoitten (jalankulkijain) |
| partitiivi | jalankulkijaa | jalankulkijoita |
| akkusatiivi | jalankulkija; jalankulkijan |
jalankulkijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jalankulkijassa | jalankulkijoissa |
| elatiivi | jalankulkijasta | jalankulkijoista |
| illatiivi | jalankulkijaan | jalankulkijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jalankulkijalla | jalankulkijoilla |
| ablatiivi | jalankulkijalta | jalankulkijoilta |
| allatiivi | jalankulkijalle | jalankulkijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jalankulkijana | jalankulkijoina |
| translatiivi | jalankulkijaksi | jalankulkijoiksi |
| abessiivi | jalankulkijatta | jalankulkijoitta |
| instruktiivi | – | jalankulkijoin |
| komitatiivi | – | jalankulkijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jalankulkija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka kulkee liikenteessä kävellen
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- jalankulkija Kielitoimiston sanakirjassa