jakelija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]jakelija (12)
- henkilö, joka jakelee
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjɑkeˌlijɑ/
- tavutus: ja‧ke‧li‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jakelija | jakelijat |
| genetiivi | jakelijan | jakelijoiden jakelijoitten (jakelijain) |
| partitiivi | jakelijaa | jakelijoita |
| akkusatiivi | jakelija; jakelijan |
jakelijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jakelijassa | jakelijoissa |
| elatiivi | jakelijasta | jakelijoista |
| illatiivi | jakelijaan | jakelijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jakelijalla | jakelijoilla |
| ablatiivi | jakelijalta | jakelijoilta |
| allatiivi | jakelijalle | jakelijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jakelijana | jakelijoina |
| translatiivi | jakelijaksi | jakelijoiksi |
| abessiivi | jakelijatta | jakelijoitta |
| instruktiivi | – | jakelijoin |
| komitatiivi | – | jakelijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jakelija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka jakelee
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- jakelija Kielitoimiston sanakirjassa