jakelija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jakelija (12)
- henkilö, joka jakelee
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈjɑkeˌlijɑ/
- tavutus: ja‧ke‧li‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jakelija | jakelijat |
genetiivi | jakelijan | jakelijoiden jakelijoitten (jakelijain) |
partitiivi | jakelijaa | jakelijoita |
akkusatiivi | jakelija; jakelijan |
jakelijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jakelijassa | jakelijoissa |
elatiivi | jakelijasta | jakelijoista |
illatiivi | jakelijaan | jakelijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jakelijalla | jakelijoilla |
ablatiivi | jakelijalta | jakelijoilta |
allatiivi | jakelijalle | jakelijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jakelijana | jakelijoina |
translatiivi | jakelijaksi | jakelijoiksi |
abessiivi | jakelijatta | jakelijoitta |
instruktiivi | – | jakelijoin |
komitatiivi | – | jakelijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | jakelija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka jakelee
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- jakelija Kielitoimiston sanakirjassa