jahkailu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]jahkailu (2)
- jahkaileminen; se, että jahkaillaan
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjɑhkɑi̯lu/
- tavutus: jah‧kai‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jahkailu | jahkailut |
| genetiivi | jahkailun | jahkailujen jahkailuiden jahkailuitten |
| partitiivi | jahkailua | jahkailuita jahkailuja |
| akkusatiivi | jahkailu; jahkailun |
jahkailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jahkailussa | jahkailuissa |
| elatiivi | jahkailusta | jahkailuista |
| illatiivi | jahkailuun | jahkailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jahkailulla | jahkailuilla |
| ablatiivi | jahkailulta | jahkailuilta |
| allatiivi | jahkailulle | jahkailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jahkailuna | jahkailuina |
| translatiivi | jahkailuksi | jahkailuiksi |
| abessiivi | jahkailutta | jahkailuitta |
| instruktiivi | – | jahkailuin |
| komitatiivi | – | jahkailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jahkailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. jahkaileminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- jahkailu Kielitoimiston sanakirjassa