jaeltu
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
jaeltu
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä jaella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jaeltu | jaellut |
| genetiivi | jaellun | jaeltujen |
| partitiivi | jaeltua | jaeltuja |
| akkusatiivi | jaeltu; jaellun |
jaellut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jaellussa | jaelluissa |
| elatiivi | jaellusta | jaelluista |
| illatiivi | jaeltuun | jaeltuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jaellulla | jaelluilla |
| ablatiivi | jaellulta | jaelluilta |
| allatiivi | jaellulle | jaelluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jaeltuna | jaeltuina |
| translatiivi | jaelluksi | jaelluiksi |
| abessiivi | jaellutta | jaelluitta |
| instruktiivi | – | jaelluin |
| komitatiivi | – | jaeltuine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |