jaarittelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]jaarittelu (2)
- se, että joku jaarittelee tai että jaaritellaan
- Pitkästytti toiset turhalla jaarittelullaan.
- Lopetetaan jaarittelu ja ryhdytään hommiin.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjɑːrit̪ˌt̪elu/
- tavutus: jaa‧rit‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jaarittelu | jaarittelut |
| genetiivi | jaarittelun | jaarittelujen jaaritteluiden jaaritteluitten |
| partitiivi | jaarittelua | jaaritteluita jaaritteluja |
| akkusatiivi | jaarittelu; jaarittelun |
jaarittelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jaarittelussa | jaaritteluissa |
| elatiivi | jaarittelusta | jaaritteluista |
| illatiivi | jaaritteluun | jaaritteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jaarittelulla | jaaritteluilla |
| ablatiivi | jaarittelulta | jaaritteluilta |
| allatiivi | jaarittelulle | jaaritteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jaaritteluna | jaaritteluina |
| translatiivi | jaaritteluksi | jaaritteluiksi |
| abessiivi | jaarittelutta | jaaritteluitta |
| instruktiivi | – | jaaritteluin |
| komitatiivi | – | jaaritteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jaarittelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi jaaritella ((vahva) vokaalivartalo jaarittele- ) + johdin -u
Aiheesta muualla
[muokkaa]- jaarittelu Kielitoimiston sanakirjassa