jaarittelija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jaarittelija (12)
- henkilö, jolla on tapana jaaritella
- Siinä työpaikassa ei jaarittelijoita pitkään katsella.
- Naapurin ukko on aivan toivoton jaarittelija.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jaarittelija | jaarittelijat |
| genetiivi | jaarittelijan | jaarittelijoiden jaarittelijoitten (jaarittelijain) |
| partitiivi | jaarittelijaa | jaarittelijoita |
| akkusatiivi | jaarittelija; jaarittelijan |
jaarittelijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jaarittelijassa | jaarittelijoissa |
| elatiivi | jaarittelijasta | jaarittelijoista |
| illatiivi | jaarittelijaan | jaarittelijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jaarittelijalla | jaarittelijoilla |
| ablatiivi | jaarittelijalta | jaarittelijoilta |
| allatiivi | jaarittelijalle | jaarittelijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jaarittelijana | jaarittelijoina |
| translatiivi | jaarittelijaksi | jaarittelijoiksi |
| abessiivi | jaarittelijatta | jaarittelijoitta |
| instruktiivi | – | jaarittelijoin |
| komitatiivi | – | jaarittelijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jaarittelija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, jolla on tapana jaaritella
|