jaaritteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jaaritteleminen (38)
- teonnimi verbistä jaaritella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jaaritteleminen | jaarittelemiset |
| genetiivi | jaarittelemisen | jaarittelemisten jaarittelemisien |
| partitiivi | jaarittelemista | jaarittelemisia |
| akkusatiivi | jaaritteleminen; jaarittelemisen |
jaarittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jaarittelemisessa | jaarittelemisissa |
| elatiivi | jaarittelemisesta | jaarittelemisista |
| illatiivi | jaarittelemiseen | jaarittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jaarittelemisella | jaarittelemisilla |
| ablatiivi | jaarittelemiselta | jaarittelemisilta |
| allatiivi | jaarittelemiselle | jaarittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jaarittelemisena (jaarittelemisna) |
jaarittelemisina |
| translatiivi | jaarittelemiseksi | jaarittelemisiksi |
| abessiivi | jaarittelemisetta | jaarittelemisitta |
| instruktiivi | – | jaarittelemisin |
| komitatiivi | – | jaarittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jaarittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jaarittelemis- | |