järkyttyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
järkyttyminen (38)
- teonnimi verbistä järkyttyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | järkyttyminen | järkyttymiset |
| genetiivi | järkyttymisen | järkyttymisten järkyttymisien |
| partitiivi | järkyttymistä | järkyttymisiä |
| akkusatiivi | järkyttyminen; järkyttymisen |
järkyttymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | järkyttymisessä | järkyttymisissä |
| elatiivi | järkyttymisestä | järkyttymisistä |
| illatiivi | järkyttymiseen | järkyttymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | järkyttymisellä | järkyttymisillä |
| ablatiivi | järkyttymiseltä | järkyttymisiltä |
| allatiivi | järkyttymiselle | järkyttymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | järkyttymisenä (järkyttymisnä) |
järkyttymisinä |
| translatiivi | järkyttymiseksi | järkyttymisiksi |
| abessiivi | järkyttymisettä | järkyttymisittä |
| instruktiivi | – | järkyttymisin |
| komitatiivi | – | järkyttymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | järkyttymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
järkyttymis- | |