järeys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

järeys (40)[1]

  1. se, että on järeä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjæreys/ tai /ˈjærey̯s/
  • tavutus: jä‧re‧ys / jä‧reys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi järeys järeydet
genetiivi järeyden järeyksien
partitiivi järeyttä järeyksiä
akkusatiivi järeys;
järeyden
järeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi järeydessä järeyksissä
elatiivi järeydestä järeyksistä
illatiivi järeyteen järeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi järeydellä järeyksillä
ablatiivi järeydeltä järeyksiltä
allatiivi järeydelle järeyksille
muut sijamuodot
essiivi järeytenä järeyksinä
translatiivi järeydeksi järeyksiksi
abessiivi järeydettä järeyksittä
instruktiivi järeyksin
komitatiivi järeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo järeyde-
vahva vartalo järeyte-
konsonantti-
vartalo
järeyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan järeä vartalosta järe- ja suffiksista -ys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • järeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40