jännite

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Jännite Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jännite (48-C)[1]

  1. (fysiikka, sähkötekniikka) sähköinen potentiaaliero; eräs sähköinen suure
    Ilmajohdossa on 400 kilovoltin jännite.
  2. (kuvaannollisesti) tiheä tunnelma
    Ilmapiirissä oli selvää jännitettä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjænːit̪eˣ/
  • tavutus: jän‧ni‧te

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jännite jännitteet
genetiivi jännitteen jännitteiden
jännitteitten
partitiivi jännitettä jännitteitä
akkusatiivi jännite;
jännitteen
jännitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi jännitteessä jännitteissä
elatiivi jännitteestä jännitteistä
illatiivi jännitteeseen jännitteisiin
jännitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jännitteellä jännitteillä
ablatiivi jännitteeltä jännitteiltä
allatiivi jännitteelle jännitteille
muut sijamuodot
essiivi jännitteenä jännitteinä
translatiivi jännitteeksi jännitteiksi
abessiivi jännitteettä jännitteittä
instruktiivi jännittein
komitatiivi jännitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jännittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
jännitet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

huippujännite, jännite-ero, jännitehäviö, jännitelähde, jännitemittari, jännitemuuntaja, jännitemuuttaja, kalvojännite, keskijännite, kolmivaihejännite, korkeajännite, käyttöjännite, latausjännite, lähtöjännite, matalajännite, napajännite, nimellisjännite, ohjausjännite, pienjännite, pääjännite, siirtojännite, suojajännite, suurjännite, sähköjännite, tasajännite, vaihejännite, vaihtojännite, verkkojännite, ylijännite

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C