jänkä
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjæŋkæ/
- tavutus: jän‧kä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jänkä | jängät |
| genetiivi | jängän | jänkien (jänkäin) |
| partitiivi | jänkää | jänkiä |
| akkusatiivi | jänkä; jängän |
jängät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jängässä | jängissä |
| elatiivi | jängästä | jängistä |
| illatiivi | jänkään | jänkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jängällä | jängillä |
| ablatiivi | jängältä | jängiltä |
| allatiivi | jängälle | jängille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jänkänä | jänkinä |
| translatiivi | jängäksi | jängiksi |
| abessiivi | jängättä | jängittä |
| instruktiivi | – | jängin |
| komitatiivi | – | jänkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | jängä- | |
| vahva vartalo | jänkä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 695. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.