jänkä

Wikisanakirjasta
Katso myös: Janka

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jänkä (10-G)

  1. suo (Lapissa)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjæŋkæ/
  • tavutus: jän‧kä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jänkä jängät
genetiivi jängän jänkien
(jänkäin)
partitiivi jänkää jänkiä
akkusatiivi jänkä;
jängän
jängät
sisäpaikallissijat
inessiivi jängässä jängissä
elatiivi jängästä jängistä
illatiivi jänkään jänkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jängällä jängillä
ablatiivi jängältä jängiltä
allatiivi jängälle jängille
muut sijamuodot
essiivi jänkänä jänkinä
translatiivi jängäksi jängiksi
abessiivi jängättä jängittä
instruktiivi jängin
komitatiivi jänkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo jängä-
vahva vartalo jänkä-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

saamen jeaggi[1] < suomalaisurgrilaisesta kantakielestä[2]

Viitteet[muokkaa]

  1. Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 695. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.