jäljittelevä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
jäljittelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä jäljitellä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jäljittelevä | jäljittelevät |
| genetiivi | jäljittelevän | jäljittelevien (jäljitteleväin) |
| partitiivi | jäljittelevää | jäljitteleviä |
| akkusatiivi | jäljittelevä; jäljittelevän | jäljittelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jäljittelevässä | jäljittelevissä |
| elatiivi | jäljittelevästä | jäljittelevistä |
| illatiivi | jäljittelevään | jäljitteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jäljittelevällä | jäljittelevillä |
| ablatiivi | jäljittelevältä | jäljitteleviltä |
| allatiivi | jäljittelevälle | jäljitteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jäljittelevänä | jäljittelevinä |
| translatiivi | jäljitteleväksi | jäljitteleviksi |
| abessiivi | jäljittelevättä | jäljittelevittä |
| instruktiivi | – | jäljittelevin |
| komitatiivi | – | jäljittelevine |