jäljittäjä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jäljittäjä (10)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jäljittäjä | jäljittäjät |
| genetiivi | jäljittäjän | jäljittäjien (jäljittäjäin) |
| partitiivi | jäljittäjää | jäljittäjiä |
| akkusatiivi | jäljittäjä; jäljittäjän |
jäljittäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jäljittäjässä | jäljittäjissä |
| elatiivi | jäljittäjästä | jäljittäjistä |
| illatiivi | jäljittäjään | jäljittäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jäljittäjällä | jäljittäjillä |
| ablatiivi | jäljittäjältä | jäljittäjiltä |
| allatiivi | jäljittäjälle | jäljittäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jäljittäjänä | jäljittäjinä |
| translatiivi | jäljittäjäksi | jäljittäjiksi |
| abessiivi | jäljittäjättä | jäljittäjittä |
| instruktiivi | – | jäljittäjin |
| komitatiivi | – | jäljittäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jäljittäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö tai eläin, joka jäljittää; jälkien seuraaja
|
|