jäljitin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jäljitin (33-C)

  1. laite tai työkalu, jolla jäljitetään

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jäljitin jäljittimet
genetiivi jäljittimen jäljittimien
jäljitinten
partitiivi jäljitintä jäljittimiä
akkusatiivi jäljitin;
jäljittimen
jäljittimet
sisäpaikallissijat
inessiivi jäljittimessä jäljittimissä
elatiivi jäljittimestä jäljittimistä
illatiivi jäljittimeen jäljittimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jäljittimellä jäljittimillä
ablatiivi jäljittimeltä jäljittimiltä
allatiivi jäljittimelle jäljittimille
muut sijamuodot
essiivi jäljittimenä
(jäljitinnä)
jäljittiminä
translatiivi jäljittimeksi jäljittimiksi
abessiivi jäljittimettä jäljittimittä
instruktiivi jäljittimin
komitatiivi jäljittimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jäljittime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
jäljitin-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

jäljitin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä jäljittää