jäljitin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- laite tai työkalu, jolla jäljitetään
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jäljitin | jäljittimet |
genetiivi | jäljittimen | jäljittimien jäljitinten |
partitiivi | jäljitintä | jäljittimiä |
akkusatiivi | jäljitin; jäljittimen |
jäljittimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jäljittimessä | jäljittimissä |
elatiivi | jäljittimestä | jäljittimistä |
illatiivi | jäljittimeen | jäljittimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jäljittimellä | jäljittimillä |
ablatiivi | jäljittimeltä | jäljittimiltä |
allatiivi | jäljittimelle | jäljittimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jäljittimenä (jäljitinnä) |
jäljittiminä |
translatiivi | jäljittimeksi | jäljittimiksi |
abessiivi | jäljittimettä | jäljittimittä |
instruktiivi | – | jäljittimin |
komitatiivi | – | jäljittimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | jäljittime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
jäljitin- |
Käännökset[muokkaa]
1. laite tai työkalu, jolla jäljitetään
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
jäljitin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä jäljittää