itsenäistyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
itsenäistyminen (38)
- teonnimi verbistä itsenäistyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | itsenäistyminen | itsenäistymiset |
| genetiivi | itsenäistymisen | itsenäistymisten itsenäistymisien |
| partitiivi | itsenäistymistä | itsenäistymisiä |
| akkusatiivi | itsenäistyminen; itsenäistymisen |
itsenäistymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | itsenäistymisessä | itsenäistymisissä |
| elatiivi | itsenäistymisestä | itsenäistymisistä |
| illatiivi | itsenäistymiseen | itsenäistymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | itsenäistymisellä | itsenäistymisillä |
| ablatiivi | itsenäistymiseltä | itsenäistymisiltä |
| allatiivi | itsenäistymiselle | itsenäistymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | itsenäistymisenä (itsenäistymisnä) |
itsenäistymisinä |
| translatiivi | itsenäistymiseksi | itsenäistymisiksi |
| abessiivi | itsenäistymisettä | itsenäistymisittä |
| instruktiivi | – | itsenäistymisin |
| komitatiivi | – | itsenäistymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | itsenäistymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
itsenäistymis- | |