itaruus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

itaruus (40)

  1. se, että on itara

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈit̪ɑruːs/
  • tavutus: i‧ta‧ruus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi itaruus itaruudet
genetiivi itaruuden itaruuksien
partitiivi itaruutta itaruuksia
akkusatiivi itaruus;
itaruuden
itaruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi itaruudessa itaruuksissa
elatiivi itaruudesta itaruuksista
illatiivi itaruuteen itaruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi itaruudella itaruuksilla
ablatiivi itaruudelta itaruuksilta
allatiivi itaruudelle itaruuksille
muut sijamuodot
essiivi itaruutena itaruuksina
translatiivi itaruudeksi itaruuksiksi
abessiivi itaruudetta itaruuksitta
instruktiivi itaruuksin
komitatiivi itaruuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo itaruude-
vahva vartalo itaruute-
konsonantti-
vartalo
itaruut-

Etymologia[muokkaa]

sanan itara vartalosta itar- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • itaruus Kielitoimiston sanakirjassa