istuksiminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]istuksiminen (38)
- teonnimi verbistä istuksia
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | istuksiminen | istuksimiset |
| genetiivi | istuksimisen | istuksimisten istuksimisien |
| partitiivi | istuksimista | istuksimisia |
| akkusatiivi | istuksiminen; istuksimisen |
istuksimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | istuksimisessa | istuksimisissa |
| elatiivi | istuksimisesta | istuksimisista |
| illatiivi | istuksimiseen | istuksimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | istuksimisella | istuksimisilla |
| ablatiivi | istuksimiselta | istuksimisilta |
| allatiivi | istuksimiselle | istuksimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | istuksimisena (istuksimisna) |
istuksimisina |
| translatiivi | istuksimiseksi | istuksimisiksi |
| abessiivi | istuksimisetta | istuksimisitta |
| instruktiivi | – | istuksimisin |
| komitatiivi | – | istuksimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | istuksimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
istuksimis- | |