isottelu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
isottelu (2)
- (arkikieltä) mahtailu
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈisot̪ˌt̪elu/
- tavutus: i‧sot‧te‧lu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | isottelu | isottelut |
genetiivi | isottelun | isottelujen isotteluiden isotteluitten |
partitiivi | isottelua | isotteluita isotteluja |
akkusatiivi | isottelu; isottelun |
isottelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | isottelussa | isotteluissa |
elatiivi | isottelusta | isotteluista |
illatiivi | isotteluun | isotteluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | isottelulla | isotteluilla |
ablatiivi | isottelulta | isotteluilta |
allatiivi | isottelulle | isotteluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | isotteluna | isotteluina |
translatiivi | isotteluksi | isotteluiksi |
abessiivi | isottelutta | isotteluitta |
instruktiivi | – | isotteluin |
komitatiivi | – | isotteluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | isottelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. mahtailu
Ks. mahtailu |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Verbit[muokkaa]
Anagrammit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- isottelu Kielitoimiston sanakirjassa