isota

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

isota (72) (taivutus[luo])

  1. (harvinainen) kasvaa kokoa
    Horisontia lähestyessä Kuu näyttää isonevan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈisot̪ɑˣ/
  • tavutus: i‧so‧ta

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • isota Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

isota (74) (taivutus[luo])

  1. (vanhahtava, raamatullinen) himoita, haluta, kaivata

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈisotɑ/
  • tavutus: i‧so‧ta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • isota Kielitoimiston sanakirjassa