Siirry sisältöön

isota

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

isota (72) (taivutus[luo])

  1. (harvinainen) kasvaa kokoa
    Horisontia lähestyessä Kuu näyttää isonevan.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈisot̪ɑˣ/
  • tavutus: i‧so‧ta

Etymologia

[muokkaa]
  • adjektiivi iso (vartalo iso- + pääte -ta (:-ne-))

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • isota Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

[muokkaa]

isota (74) (taivutus[luo])

  1. (vanhahtava, raamatullinen) himoita, haluta, kaivata
    Maksa isoaa rasvaa.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈisotɑ/
  • tavutus: i‧so‧ta

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • isota Kielitoimiston sanakirjassa