isoloiva kieli

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

isoloiva kieli

  1. kieli, jossa ei ole morfologiaa eli sanojen taivutusta lainkaan, vaan kieliopillisia suhteita ilmaistaan itsenäisillä kieliopillisilla sanoilla ja sanajärjestyksellä