isoava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
isoava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä isota
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | isoava | isoavat |
| genetiivi | isoavan | isoavien (isoavain) |
| partitiivi | isoavaa | isoavia |
| akkusatiivi | isoava; isoavan | isoavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | isoavassa | isoavissa |
| elatiivi | isoavasta | isoavista |
| illatiivi | isoavaan | isoaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | isoavalla | isoavilla |
| ablatiivi | isoavalta | isoavilta |
| allatiivi | isoavalle | isoaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | isoavana | isoavina |
| translatiivi | isoavaksi | isoaviksi |
| abessiivi | isoavatta | isoavitta |
| instruktiivi | – | isoavin |
| komitatiivi | – | isoavine |