isoääninen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

isoääninen (38) (komparatiivi isoäänisempi, superlatiivi isoäänisin) (taivutus [luo])

  1. kovaääninen, äänekäs
    Eräänä päivänä taloon tuli isoääninen, puku päällä oleva mies. (Tiirola, Sahaajakisälli)
    Porukan viimmeisenä käveli isoin ja isoäänisin mies purnaten tyhmyyttään. (Huovinen, Kalamies ja Mannerheim: Ensirakkaus)

Liittyvät sanat[muokkaa]