isäin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]isäin
- (vanhahtava) monikon genetiivimuoto sanasta isä
- Ilomiellä sun jäljessäs käymme teit’ isäin astumaan. (V. A. Koskenniemi 1925)
Liittyvät sanat
[muokkaa]Rinnakkaismuodot
[muokkaa]- (nykykieltä) isien
Substantiivi
[muokkaa]isäin
- (runollinen) rinnakkaismuoto sanasta isäni
- Mun isäin oli sotamies ja nuori kauniskin, jo viisitoistavuotisna hän astui rivihin. (J. L. Runebergia mukaillen J. Leskinen 1973)