irvistelijä

Suomi

Substantiivi

irvistelijä (12)

henkilö, joka irvistelee

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	irvistelijä	irvistelijät
genetiivi	irvistelijän	irvistelijöiden irvistelijöitten (irvistelijäin)
partitiivi	irvistelijää	irvistelijöitä
akkusatiivi	irvistelijä; irvistelijän	irvistelijät
sisäpaikallissijat
inessiivi	irvistelijässä	irvistelijöissä
elatiivi	irvistelijästä	irvistelijöistä
illatiivi	irvistelijään	irvistelijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	irvistelijällä	irvistelijöillä
ablatiivi	irvistelijältä	irvistelijöiltä
allatiivi	irvistelijälle	irvistelijöille
muut sijamuodot
essiivi	irvistelijänä	irvistelijöinä
translatiivi	irvistelijäksi	irvistelijöiksi
abessiivi	irvistelijättä	irvistelijöittä
instruktiivi	–	irvistelijöin
komitatiivi	–	irvistelijöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	irvistelijä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi irvistellä (vokaalivartalo irvistele- → j:n edellä irvisteli-) + johdin -jä

Käännökset

1. henkilö, joka irvistelee

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

irvistelijä Kielitoimiston sanakirjassa