irvailu

Suomi

Substantiivi

irvailu (2)

irvaileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈirʋɑi̯lu/
tavutus: ir‧vai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	irvailu	irvailut
genetiivi	irvailun	irvailujen irvailuiden irvailuitten
partitiivi	irvailua	irvailuita irvailuja
akkusatiivi	irvailu; irvailun	irvailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	irvailussa	irvailuissa
elatiivi	irvailusta	irvailuista
illatiivi	irvailuun	irvailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	irvailulla	irvailuilla
ablatiivi	irvailulta	irvailuilta
allatiivi	irvailulle	irvailuille
muut sijamuodot
essiivi	irvailuna	irvailuina
translatiivi	irvailuksi	irvailuiksi
abessiivi	irvailutta	irvailuitta
instruktiivi	–	irvailuin
komitatiivi	–	irvailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	irvailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi irvailla (vokaalivartalo irvaile- ) + johdin -u

Käännökset

1. irvaileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

irvailu Kielitoimiston sanakirjassa