irtopiste
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
irtopiste
- politiikassa tai ihmissuhdekuvioissa halpamaista suosion keruuta
- irtopisteiden kalastelu
- ylimääräinen piste, jonkalaisia ei ole jaossa montaa esimerkiksi kokeen tekijän taitotasosta johtuen
- En osannut viimeistä tehtävää ollenkaan, mutta saatan ehkä saada yrityksestäni jonkun irtopisteen.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈirt̪oˌpist̪eˣ/
- tavutus: ir‧to‧pis‧te
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista irto- ja piste